Tutustu tämän sivuston muuhun sisältöön:  SIVUKARTTA

Vuoden 1933 varsinainen puoluekokous pidettiin Helsingissä NNKY:n talossa 18 ja 19 p:nä huhtikuuta. Kokouksen puheenjohtajina toimivat -insinööri Sulo Teittinen Lahdesta, rehtori Antti Jauho Oulusta ja opettaja Ville Pätäri Mäntyharjulta.

Kokouksen ohjelmaan kuuluivat seuraavat alustukset ja esitelmät:

Puoluetoimikunnan puheenjohtaja, ministeri Oskari Mantere: Poliittinen katsaus.

Pääjohtaja Risto Ryti: Rahan arvon vakavuus ja korkokanta.

Ministeri K. E. Linna: Asutustoiminnan tehostaminen ja maatalouden pula-aikainen tukeminen.

Esittelijäneuvos Niilo A. Mannio: Työttömyyden ja työttömien huolto.

Päätoimittaja Urho Toivola: Työväen asema nykyisessä tuotantoelämässä.

Pääministeri T. M. Kivimäki: Rikollisuuden ehkäiseminen.

Pankinjohtaja V. V. Sipi: Kuntain taloudellinen ahdinko.

Alustusten sekä käyttyjen keskustelujen pohjalla hyväksyttiin useita ponsia.

Poliittista katsausta seuranneen keskustelun yhteydessä esitettyjen näkökohtien perustalla hyväksyttiin yksimielisesti seuraava ponsilauselma  s u o m a 1 a i s t a m i s a s i a s s a:

»Suomen ainoa valtion yliopisto on saatava suomalaiseksi. Samalla on kuitenkin ruotsinkielisen vähemmistön perustuslain takaama korkeakouluopetus tyydytettävä.

Suomenkieli on tasavallan kaikilla hallinnon ja julkisen toiminnan aloilla saatettava siihen asemaan, joka sille kansan valtavan enemmistön kielenä kuuluu, ja samalla vapauduttava julkista elämää rasittavasta tarpeettomasta kaksikielisyydestä.»

A s u t u s t o i m i n n a n  tehostamista ja maatalouden pula-aikaista tukemista koskevan alustuksen johdosta päätettiin lausua seuraavat ponnet:

I. Asutustoiminnan tehostaminen: 1) Että valtiovallan toimesta vuosittain muodostetaan 3,000-4,000 uutta tilaa, joille varatöinä rakennetaan välttämättämimmät rakennukset ja raivataan niin paljon peltoa, että perhe saa siitä pääasiallisen elatuksensa; 2) että pientiloja, joilla on riittämätön määrä peltoa, mutta tarpeeksi viljelyskelpoista maata, viljelyspalkkioiden avulla edelleen tarmokkaasti tuetaan viljellyn alueen lisäämiseksi; 3) että entistä voimakkaampiin toimenpiteisiin ryhdytään lisämaan hankkimiseksi sellaisille pientiloille, joilla muuten on tarpeelliset edellytykset muodostu omavaraisiksi, kannattaviksi viljelystiloiksi; sekä 4) että tilattomaan väestöön kuuluvien työttömien toimeentuloa helpotetaan avustamalla heitä viljelyspalstojen saannissa ja hoidossa.

II. Maatalouden velkain vakauttaminen: että Maakiinteistöpankin asemaa edelleen tehostamalla, maatalouden velkain vakauttamista tarmokkaasti jatketaan, jolloin myöskin maatalouden kantokyvyn mukaisen korkokannan aikaansaamiseksi valtion olisi, ainakin alkuaikoina, otettava osaa korkorasituksen kantamiseen.

III. Maataloustuotteiden viennin edistäminen: että maataloustuotteiden vienti saattaisi edes jossakin määrin häiriintymättämänä jatkua, on kananmunain, sianlihan sekä voin ja juuston vientiä edelleenkin pulakauden kestäessä tuettava vientipalkkioilla, ja on tällöin myös kiinnitettävä nykyistä suurempaa huomiota näiden palkkiomäärien keskinäiseen suhteeseen.

IV. Yksityismetsätalouden tukeminen: että valtion ollessa suurimpana metsänomistajana maassa, valtio metsäin myynti- ja hintapolitiikassa entistä enemmän noudattaisi yhteistoimintaa yksityismetsänomistajain kanssa.

K e s k i l u o k a n p r o l e t a r i s o i t u m i s e n  ehkäisemiseksi päätettiin eräiden edellisen asian käsittelyssä käytettyjen puheenvuorojen perustalla antaa seuraava julkilausuma:

»Puoluekokous pitää välttämättömänä, että hallitus kiireellisesti selvityttää n.s. keskiluokassa esiintyvät taloudelliset vaikeudet ja niiden syyt sekä ryhtyy sellaisiin asian vaatimiin käytännöllisiin toimenpiteisiin, jotka tarkoittavat keskiluokan kurjistumisen ehkäisemistä. Erityisestikin olisi pula-aikana työ- ja ansiotulonsa menettäneet keskiluokkaan kuuluvat entistä enemmän ja samassa suhteessa kuin muutkin väestöryhmät otettava huomioon julkisessa työttömyys- ja huoltopolitiikassa.

Niinikään olisi valtion suojeltava ahdinkoon joutuneita asunnon omistajia taloudelliselta tuholta ja siinä tarkoituksessa ensi kädessä annettava Suomen Asuntohypoteekkipankille sellaista tukea, joka tekee pankin sitoumusten hoitamisen mahdolliseksi ilman, että pankin lainanottajia on tarpeen rasittaa yli heidän maksukykynsä menevillä lisäsuorituksilla.»

T y ö t t ö m ä i n h u o l t o a  koskeviksi ponsiksi hyväksyttiin:

Kokouksessa esitellyllä perusteilla olisi viime vuosien julkista työttömyyspolitiikkaa, kokemuksen antamat opetukset varteenottaen, jatkettava ja kehitettävä, paitsi siten kuin asutustoiminnan tehostamista tarkoittavissa kokouksen ponsissa on lausuttu, varsinkin:

1) järjestämällä yleisiä töitä niin laajalti kuin valtion ja kuntien talous sallii; 2) tukemalla sopivin keinoin sellaista yksityistä yritteliäisyyttä, jonka kautta uusia työtilaisuuksia voidaan hankkia; 3) sovittamalla varatyöt työttömyystilanteen mukaisiksi tarpeen vaatiessa myös siirtämällä työttömiä muiltakin seuduilta suurehkoihin töihin; 4) koettamalla saada nykyinen palkkataso ja sen mukana varatyöpalkat kohoamaan sekä ottamalla huomioon varatyöpalkkoja määrättäessä kunkin paikkakunnan kalleus, jolloin perheellisille varatyöntekijöille, jotka on ollut osoitettava töihin halvemmalla paikkakunnalla, olisi korvattava työ- ja kotipaikkakunnan varatyöpalkkojen välinen ero; 5) huoltamalla valtion ja kunnan yhteistoimin, harkitun ja yhtenäisen suunnitelman mukaan, nykyistä tarkoituksenmukaisemmin ja tehokkaammin sitä puutteenalaisten työttömien ryhmää, jolle ei voida työansiota järjestää, silmälläpitäen, että oman avun periaatteen tehostamiseksi avustetuille järjestetään sopivia vastiketöitä: 6) ottamalla olosuhteiden salliessa käytäntöön tehokas vakuutus- tai muu järjestelmä, jonka kautta työntekijät itse saatetaan, yhteiskunnan ja työnantajain avustuksin, ainakin osittain turvaamaan toimeentulonsa työttömyyden aikana; sekä 7) suuntaamalla valtion tukemana entistä määrätietoisemmin nuorison kasvatusta ja nuorison antautumista käytännöllisille aloille.»

K a n s a n s i v i s t y s t y ö n  merkityksestä lausuttiin seuraava ponsi:

»Tunnustaen kansansivistystyön suuren merkityksen niin hyvin kansan henkiselle kuin aineellisellekin kehitykselle puoluekokous katsoo, että tälle toiminnalle, ottamalla kumminkin huomioon vaikean talloudellisen ajan asettamat rajoitukset, on valtiovallan puolelta osoitettava jatkuvasti riittävän suurta huomiota. Kokous toivoo sen vuoksi, että puolueen edustajat eduskunnassa ja hallituksessa edelleen tekevät voitavansa kansakoululaitoksen ja muun kansanvalistuksen hyväksi. Varottava olisi varsinkin sellaisia toimenpiteitä, jotka voivat muodostua esteeksi koululaitoksen kehitykselle parempien aikojen tultua.»

Puoluetoimikunnan ja eduskuntaryhmän  t o i m i n t a k e r t o m u s t e n  johdosta lausuttiin:

»Puoluekokous, antaen tunnustuksensa puoluetoimikunnan, eduskuntaryhmän ja hallituksessa olevien puolueen jäsenten työskentelylle maassa ilmennyttä laittomuutta ja väkivaltaa vastaan, mutta todeten, että nykyisen valtiojärjestyksen horjuttamiseksi yhä edelleen eräillä tahoilla kiihkeästi toimitaan, ilmoittaa luottavansa siihen, että valtiovalta, tinkimättä velvollisuutensa täyttäen, ryhtyy kaikkiin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin laillisen menon, järjestyksen, oikeusturvan ja voimassa olevan valtiomuodon järkähtämättömäksi ylläpitämiseksi, ja kehoittaa kaikkia isänmaataan rakastavia kansalaisia kaikin tavoin valtiovaltaa näissä sen pyrkimyksissä tukemaan.»

Puoluevaltuustoon ovat kuuluneet seuraavat henkilöt, vaalipiirittäin lueteltuina:

Uudenmaan 1. vaalipiiristä: rouva Emmi Hämäläinen, Helsinki, ja agronomi Lauri Sihvola, Orimattila;

Turun 1. eteläisestä vaalipiiristä: kansakoulujen tarkastaja Otto Viitanen, Turku, ja johtaja J. A. Nummela, Laitila;

Turun 1. pohjoisesta vaalipiiristä: Itä-Satakunnan piirijärjestöstä johtaja Vihtori Niemi, Punkalaidun; Rauman piirijärjestöstä johtaja A. Jäntti, Rauma, ja pohjois-Satakunnan piirijärjestöstä opettaja Kössi Lahti, Noormarkku;

Hämeen 1. eteläisestä vaalipiiristä: opettaja V. Kännö, Riihimälki, ja maanviljelijä Helmer Alestalo, Hollola;

Hämeen 1. pohjoisesta vaalipiiristä: vuorineuvos M. Lavonius, Tampere, ja maanviljelijä S. E. Salminen, Kuhmalahti;

Viipurin 1. läntisestä vaalipiiristä: Viipurin piirijärjestöstä rehtori O. Lehtokari, Viipuri; Kymenlaakson piirijärjestöstä rehtori H. Terho, Hamina, ja Lappeenrannan piirijärjestöstä rehtori A. E. Vento, Lappeenranta;

Viipurin 1. itäisestä vaalipiiristä: Antrean piirijärjestöstä maisteri A. Kamonen, Käkisalmi, ja Sortavalan piirijärjestöstä rakennusmestari J. K. Alhainen, Sortavala;

Mikkelin 1. vaalipiiristä: Mikkelin piirijärjestöstä opettaja V. Pätäri, Mäntyharju; Savonlinnan piirijärjestöstä lehtori E. V. Pylkkänen, Savonlinna, ja Heinolan piirijärjestöstä maanviljelijä Antti Kauppi, Heinola;

Kuopion 1. läntisestä vaalipiiristä: pankinjohtaja Vilho Hirvensalo, Kuopio, ja opettaja Helmi Karjalainen, Kuopio;

Kuopion l. itäisestä vaalipiiristä: rouva Augusta Laine, Joensuu, ja opettaja Eero Siitonen, Värtsilä;

Vaasan 1. itäisestä vaalipiiristä: lehtori S.V. Forss, Jyväskylä, ja toimittaja Antti Pänkäläinen, Jyväskylä;

Vaasan 1. eteläisestä vaalipiiristä: rehtori G. Tuominen, Vaasa, ja tarkastaja A. Aarto, Vaasa;

Vaasan 1. pohjoisesta vaalipiiristä: tarkastaja Heino Aulanko, Kokkola, ja rouva Selma Mieto, Lapua;

Oulun 1. eteläisestä vaalipiiristä: pormestari H. Kannisto; Oulu, ja kunnallisneuvos A. Fränti, Kajaani;

Oulun 1. pohjoisesta vaalipiiristä: pankinjohtaja H. Veijola, Ii, ja tohtori E. Karonen, Kemi; sekä

Lapin vaalipiiristä: maanviljelysseuran neuvoja E. Stenius, Kittilä, ja maanviljelijä A. Puljula, Kittilä.

Sääntöjen edellyttämä puoluevaltuuston syyskokous pidettiin 9 pnä joulukuuta 1933 Helsingissä Eduskuntatalossa. Puhetta johti puoluetoimikunnan puheenjohtaja, pääjohtaja A. K. Cajander, joka esitti puoluevaltuustolle tilannekatsauksen, toimitusjohtaja B. Sarlin puolestaan puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa selvitti eduskuntaryhmän toimintaa. Puoluesihteeri, maisteri Olavi Laine esitti kertomuksen puoluetoimikunnan ja puoluetoimiston toiminnasta edellisen kokouksen jälkeiseltä ajalta.

Sekä tilannekatsaus että molemmat kertomukset otettiin suurella tyytyväisyydellä vastaan. Kokous totesi, että puolueen toiminta oli sujunut onnellisissa merkeissä. Käyty keskustelu oli asiallinen ja uusia näköaloja avaava sekä osoitti luottavaa mieltä.

Puoluetoimikuntaan ovat kuuluneet seuraavat henkilöt:

Professori A. K. Cajander Helsingistä, päätoimittaja Eljas Erkko Helsingistä, opettaja Mandi Hannula Helsingistä, taloustirehtööri A. Huovila Inkeroisista, pääministeri T. M. Kivimäki Helsingistä, pienviljelijä P. Pääkkönen Keravalta, pankinjohtaja Eero Hj. Rydman Helsingistä, kunnallisneuvos V. K. Särkkä Suomenniemeltä, insinööri Sulo J. Teittinen Lahdesta ja maisteri Urho Toivola Turusta sekä varajäseninä maisteri Lauri Levämäki Helsingistä ja taloustirehtööri K. M. Metsäkangas Asikkalasta. Puolueen eduskuntaryhmän valitsemina ovat puoluetoimikuntaan lisäksi kuuluneet ministeri O. Mantere ja toimitusjohtaja Bruno Sarlin, molemmat Helsingistä.

Puoluetoimikunta valitsi puheenjohtajakseen professori A. K. Cajanderin, varapuheenjohtajakseen pankinjohtaja. Eero Hj. Rydmanin sekä taloudenhoitajaksi opettaja Mandi Hannulan, pääministeri T. M. Kivimäen ja ministeri Oskari Mantereen tullessa keskusvaliokunnan muiksi jäseniksi. Keskusvaliokunta on varsinkin aika-ajoin ollut hyvin ahkeraan koolla.

Puolueen tilintarkastajina ovat olleet prokuristi Pertti Palmio ja johtaja A. Ruokosalmi, varalla tohtori Akseli Nikula ja maisteri Yrjö Harvia, kaikki Helsingistä.

Puoluesihteerin tointa hoiti väliaikaisesti toimittaja Kaukoranta-vainajan jälkeen päätoimittaja Santeri Jehkonen heinäkuun alkuun, apulaisenaan toimittaja E. J. Paavola, joka jatkuvasti oli toimistonhoitajan sijaisena elokuun loppuun. Syyskuun 1 pstä lähtien, valittiin puoluesihteeriksi maisteri Olavi Laine sekä apulaissihteeriksi toimittaja E. J. Paavola. Toimistonhoitajana on ollut rouva Alli Sneck, joka tuli talvella olleeksi 15 vuotta puolueen palveluksessa.

Useimmat piirijärjestöt ovat jo pitäneet vuosikokouksensa, mutta kaikki piiritoimikunnat eivät vielä ole ilmoittaneet valitsemiaan toimihenkilötä, missä tapauksessa seuraavassa ilmoitetaan v. 1933 mainittuihin virkoihin valitut -henkilöt.

Uuderunaan 1. vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja toimittaja V. V. Kilpi, varapuheenjohtaja rouva Emmi Hämäläinen, rahastonhoitaja ja sihteeri opettaja Sulo Rekola, kaikki Helsingistä.

Turun 1. eteläinen vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja varatuomari Väinö Merivirta, varapuheenjohtaja johtaja Arvo Ketonen ja rahastonhoitaja opettaja Eelis Rantanen, kaikki Turusta.

Turun 1. pohjoinen vaalipiiri. Pohjois-Satakunnan piiritoimikunta: puheenjohtaja opettaja Kössi Lahti, Noormarkusta, varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja teknikko A. Vuorio, sihteeri kartoittaja V. Lonka, molemmat Porista. Rauman piiritoimikunta: puheenjohtaja isännöitsijä A. Jäntti, rahastonhoitaja tehtailija V. Pitkonen, molemmat Raumalta. Itä-Satakunnan piiritoimikunta: puheenjohtaja maanviljelijä Nestori Pasi Punkalaitumelta, varapuheenjohtaja maanviljelijä Oskari Hannula Huittisista, sihteeri opettaja Taavi Hiltunen ja rahastonhoitaja johtaja Vihtori Niemi, molemmat Punkalaitumelta.

Hämeen l. eteläinen vaalipiiri. Lahden seudun piiritoimikunta: puheenjohtaja insinööri Sulo J. Teittinen, varapuheenjohtaja isännöitsijä K. O. Kivekäs, molemmat Lahdesta. Hämeenlinnan piiritoimikunta: puheenjohtaja läänininsinööri T. Borgenström Hämeenlinnasta, varapuheenjohtaja varatuomari V. Ilmari Uotila Toijalasta.

Hämeen 1. pohjoinen vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja johtaja K. Hyry Tampereelta, sihteeri maanviljelijä A. K. Rantala Juupajoelta ja rahastonhoitaja lehtori E. Lähteenmäki Tampereelta.

Viipurin 1. läntinen vaalipiiri. Viipurin piiritoimikunta: puheenjohtaja lehtori Onni Lehtokari ja rahastonhoitaja johtaja Antti Himanen, molemmat Viipurista. Kymenlaakson piiritoimikunta: puheenjohtaja varatuomari Arvi Mankki; varapuheenjohtaja tarkastaja E. Kekki, rahastonhoitaja rakennusmestari I. Penttilä, piirisihteeri toimittaja E. Viitanen, kaikki Kotkasta. Lappeenrannan piiritoimikunta: puheenjohtaja rehtori A. E. Vento, varapuheenjohtaja ja sihteeri päätoimittaja Santeri Jehkonen sekä rahastonhoitaja neiti Mirjam Eero-Hovi, kaikki Lappeenrannasta.

Viipurin 1. itäinen vaalipiiril. Antrean piiritoimikunta: puheenjohtaja opettaja M. Pärssinen Imatralta, varapuheenjohtaja ja sihteeri opettaja S. Paavilainen Inkilästä sekä rahastonhoitaja pankinjohtaja L. Jortikka Kirvusta. Käkisalmen piiritoimikunta: puheenjohtaja tarkastaja Aug. Kärävä, varapuheenjohtaja rautatienkirjuri Hugo Hämäläinen, rahastonhoitaja lennätinvirkailija Väinö Kiuru, kaikki Käkisalmesta, ja sihteeri opett. P. Ahola Räisälästä. Sortavalan piiritoimikunta: puheenjohtaja johtaja K. Merikoski, varapuheenjohtaja ja sihteeri insinööri A: Väyrynen, kaikki Sortavalasta.

Mikkelin 1. vaalipiiri. Mikkelin piiritoirnikuuta: puheenjohtaja opettaja V. Pätäri Mäntyharjulta, varapuheenjohtaja johtaja Aarne Jordan, rahastonhoitaja ja sihteeri päätoimittaja T. Viljakainen, molemmat Mikkelistä. Savonlinnan piiritoimikunta: puheenjohtaja lehtori E. V. Pylkkänen, varapuheenjohtaja tehtailija Aug. Alho, sihteeri toimittaja J. A. Reinikainen, kaikki Savonlinnasta.

Kuopion l läntinen vaalipiiri. Pohjois-Savon piiritoimikunta: puheenjohtaja pankinjohtaja Vilho Hirvensalo, varapuheenjohtaja opettaja Helmi Karjalainen, sihteeri toimittaja M. Linkola, kaikki Kuopiosta.

Kuopion 1. itäinen vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja johtaja Taavi Kauhanen, va-rapuheenjohtaja insinööri Reino Laaksonen, rahastonhoitaja prokuristi Otto Kettunen ja sihteeri työnjohtaja K. E. Reinikainen, kaikki Joensuusta.

Vaasan 1. itäinen vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja lehtori S. V. Forss ja varapuheenjohtaja maisteri O. Vänttinen, molemmat Jyväskylästä.

Oulun 1. eteläinen vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja rehtori Antti Jauho Oulusta, varapuheenjohtaja rouva Maria Kauppila Oulujoelta, sihteeri päätoimittaja Jussi Oksanen ja rahastonhoitaja opettaja V. Koukkari, molemmat Oulusta.

Oulun 1. pohjoinen vaalipiiri. Piiritoimikunnan puheenjohtaja kauppias O. Kemppainen, varapuheenjohtaja sahanpäällikkö E. Björkman, sihteeri teknikko U. Rautiainen ja rahastonhoitaja kauppias A. Korpelainen, kaikki Kemistä.

Kulunut kertomusvuosi on ollut yhdistystoiminnan kannalta erityisen onnellinen. Tähän asti on 65 yhdistystä ilmoittanut vuosikokouksestaan, vastaten 38 viime vuonna vastaavaan aikaan. On perustettu useita uusia, varsin suuriakin yhdistyksiä ja useimpien aikaisemmin perustettujen yhdistysten jäsenmäärä on kasvanut.

Yhdistystoiminnan vilkastuttamiseksi ja tehostamiseksi on puoluetoimisto ryhtynyt julkaisemaan »Vapaa Kansa» nimistä järjestölehteä, jota kevätkaudella on ilmestynyt 3 numeroa ja syksyllä ilmestyy vastaavasti 3 numeroa. Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikille puolueen puolueveroa maksaneille jäsenille yhdistysten lähettämien luetteloiden perusteella, mutta sitä voi myös tilata postitoimistosta ja rautatiekirjakaupoista 12 markan tilausmaksua vastaan.

Saatujen luetteloiden avulla on voitu tehdä täydellinen kortisto Edistyspuolueen jäsenistä.

Puoluesihteerit ovat tehneet runsaasti matkoja yhdistystoiminnan herättämiseksi eri paikkakunnilla.

Edistyspuolueen virallisina äänenkannattajina ovat parhaillaan seuraavat -lehdet:

Helsingin Sanomat (Helsinki), Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Etelä-Suomen Sanomat (Lahti), Länsi-Savo (Mikkeli), Etelä-Saimaa (Lappeenranta), Heinolainen (Heinola), Häme (Hämeenlinna) ja Tampereen Sanomat (Tampere).

Edistysmielisten lehtien rivi harveni kuluneen kertomusvuoden aikana, sillä Kymenlaakson Sanomien (Kotka) oli lopetettava toimintansa tämän vuoden tammikuussa. Lehden perustamiskustannukset vuonna 1928 osoittautuivat lama-ajan tultua liian korkeiksi ja velkataakka kävi raskaaksi hoitaa. Lehti kirjapainoineen myytiin kokoomuspuoluetta edustavalle »Etelä-Suomelle», jonka palstoilla nyt myös paikkakunnan edistysmieliset voivat saada äänensä kuuluville.

Puoluetoimikunnan ja puolueen lehdistön välinen suhde on kuluneen kertomusvuoden aikana ollut varsin eheä. Puoluetoimikunta on kaikissa pyrinnöissään saanut lehdiltä voimakasta tukea ja toiselta puolen, apulaissihteeri Paavolan toimiessa nimenomaan kirjallisena sihteerinä, lehdille on lähetetty runsaasti päteviä ja ajankohtaisia kirjoituksia.

Puolueverot peittävät vain pienen osan puolueen menoista, joten tulot on ollut etupäässä hankittava toista tietä, varsinkin kuin puolueveroa vastaan nyt annetaan järjestölehti. Tärkeimpänä varainhankintakeinona ovat olleet arpajaiset, joita kuluneen kertomusvuoden aikana on ollut tavallaan kahdet, koska edelliset saatettiin päätökseen kertomusvuoden aikana.

Edellisten arpajaisten toimikunnan muodostivat rouva Maissi Erkko, toimittaja Lassi Hiekkala, tohtori Akseli Nikula, ylioppilas Sakari Tuomioja ja toimittaja Totti Kaukoranta, sekä nykyisen arpajaistoimikunnan rouva Maissi Erkko, toimittaja Lassi Hiekkala, tohtori Akseli Nikula, maisteri Olavi Laine ja toimittaja E. J. Paavola. Rouva Erkko on ollut kummankin toimikunnan puheenjohtajana.

Vuonna 1933 päättyneissä arpajaisissa oli 60 000 arpaa, mitkä melkein kaikki myytiin. Viime vuoden vaalien aiheuttamien tavallista suurempien menojen vuoksi oli kuitenkin heti syksyllä ryhdyttävä uusien arpajaisten järjestämiseen. Saatiin lupa 100 000 arvan myymiseen ja nämäkin arpajaiset ovat nyt onnellisessa päätöksessä, joten kaikki vaalivelat on saatu maksetuksi.

Syksyllä julkaistiin Puoluetoimikunnan kustannuksella professori A. K. Cajanderin kirjoittama 88-sivuinen kirjanen »Kansamme suuri kysymys», joka saavutti suurta huomiota. Kirjasta on parhaillaan päävarastossa vain vähän jälellä.

Hallituksen vuotta 1932 koskevan kertomuksen johdosta eduskunnassa 9. 2. 1934 tapahtuneen keskustelun muodostuessa niin pitkäksi, etteivät sanomalehdet voineet julkaista kuin osan siitä, julkaisi puoluetoimisto seuraavana päivänä täkeimimät puheenvuorot erityisenä 24-sivuisena lehtisenä, jota myytiin rautatiekirjakaupan välityksellä tuhansia kappaleita. Lehtisen nimi on »Lapuanliike-Mäntsälä-IKL.

Järjestölehden ja kunnallisvaalikaavakkeiden kustantamisesta on kerrottu edellä.

Puolueen jäsenet ryhtyivät valtiollisten vaalien valmennustöihin tällä kerralla tavallista ripeämmin. Jo maaliskuussa alotettiin puhetilaisuuksien sarjat ja toukokuun lopusta lähtien oli eri vaalipiireissä vaalijuhlia ja puhetilaisuuksia jopa useitakin samana iltana. Kaikki ehdokkaat ottivat varsin tarmokkaasti osaa valistustoimintaan ja kaikesta saattoi panna merkille, että kansalaisten innostus vaalitoimintaan oli suuri. Usein paikoin saatiin aikaan todellisia suurjuhlia, tuhatlukuiset kuulijakunnat eivät olleet harvinaisia. Kantavin merkitykseltään oli epäilemättä Viipurissa 12 pnä maaliskuuta pidetty puhetilaisuus, jossa puhujina esiintyivät presidentti K. J. Ståhlberg ja professori A. K. Cajander.

Suurin määrä puhetilaisuuksia, 76, toimeenpantiin Käkisalmen piirijärjestön alueella. Turun etel. vaalipiirin piirijärjestön alueella oli 73 tilaisuutta, joista eräissä oli jopa 4-5000 kuulijaa. Kuopion it. vaalipiirin piirijärjestön alueella oli 68, Uudenmaan piirijärjestön 60 sekä Viipurin piirijärjestön alueella samoin 60 puhetilaisuutta.

Puoluetoimikunta antoi yltyvän oikeistoterrorin johdosta 3 pnä kesäkuuta puolueen sanomalehdistössä julkilausuman, joka seuraa liitteenä N:o 1.

Niitä vaalipiirejä varten, joiden alueella puolueella ei ole omia lehtiä, koetettiin tällä kertaa uutta vaalivalistusmuotoa. Puoluetoimisto ryhtyi julkaisemaan ilmaiseksi jaettavaa, sanomalehden muotoista vaalilehteä, jolle annettiin nimeksi »Kansallisen Edistyspuolueen Vaalilehti». Lehteä ilmestyi kaikkiaan 10 numeroa, niistä 2 touko- ja 8 kesäkuulla, ja sen painos nousi 35,000 kappaleeseen. Lehti saavutti odottamattoman suuren suosion, joten sen laajuutta ja painosta oli numero numerolta lisättävä. Puoluetoimistolle on eri puolilta maata saapunut kiittäviä tunnustuksia lehden merkityksestä.

Puoluekokouksen yhteydessä hyväksytyn julistuksen »Me vaadimme» pohjalla laadittiin vaaliohjelma, jota suurena vaalimainosteena jaettiin 10,000 kappaletta eri vaaliiireihin. Tämä vaaliohjelma seuraa kertomusta liitteenä N:o 1. Lisäksi levitettiin 11,000 kaksiväristä vaalikehoitusmainostetta, jossa kuvan ohessa puolueen vaalitunnukset tulivat lyhyesti esille.

Vaalilehden aiheuttamien menojen vuoksi ei piiritoimikunnille voitu myöntää kuin suunnilleen puolet pyydettyjen avustusten kokonaismäärästä, mutta useimmat piiritoimikunnat toimivat epäilemättä ripeästi. Valitettavana ilmiönä täytyy kuitenkin pitää, että monet piiritoimikunnista osoittautuivat kykenemättömiksi itse hankkimaan varoja vaalitoimintaansa varten.

Vaalien tulos osoitti vakuuttavasti, että puolueemme aatteilla oli uhkailuista huolimatta elävä voimansa, sillä kokonaisäänimäärän nousu edellisistä vaaleista oli kokonaista 26 %. Näissä molemmissa vaaleissa annetut äänet selviävät piireittäin seuraavasta:

Puoluetoimikunta lähetti kunnallisvaalien edellä puolueen toimihenkilöille kiertokirjeen, jossa m.m. sanottiin:

»Kansallisen Edistyspuolueen Puoluetoimikunta vetoaa kunnallisvaalien kynnyksellä kaikkiin edistysmielisiin kansalaisiin: Takokaa, kun rauta on kuuma! Sillä juuri Edistyspuolueelle on jäänyt merkittävä asema taistelussa laillisuuden ja kansanvallan puolesta kumouksellisia virtauksia vastaan ja tämä tehtävä on kunnialla täytettävä. Edistyspuolueen kanta päivän kysymyksissä on myönnetty johdonmukaiseksi ja puolueeseen luotetaan. Johdonmukaisuus merkitsee nyt ennen kaikkea: Irti niistä voimista, jotka tähtäävät diktatuuriin! Näinollen Puoluetoimikunta ei pidä poliittista yhteistoimintaa ns. isänmaallisen kansanliikkeen kanssa suotavana ja kokoomuspuolueenkin kanssa vain siinä tapauksessa, että raja sen paikallisen ryhmän ja mainitun liikkeen välillä on selvä. Vaaliliittojen solmiamisen maalaisliiton kanssa Puoluetoimikunta sensijaan katsoo suotavaksi ja samaten olisivat vaaliliitot myös pienviljelijäin kanssa paikallaan.»

Varsinainen vaalikehoitus seuraa kertomusta liitteenä N:o 2.

Edistyspuolue sai merkitä tililleen monta huomattavaa voittoa, joista varmaan merkittävin oli Helsingin äänestäjämäärässä tapahtunut 60 % lisäys edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna. Yleensä kaikkialla, missä Edistyspuolue osallistui vaaleihin, sen valtuustoryhmien merkitys kasvoi.

Puoluetoimisto teki parhaansa kunnallisvaalitoiminnan käytännölliseksi avustamiseksi. Syyskuun alussa painatettiin kunnallisen vaalilain muutosten edellyttämiä valitsijayhdistyskaavakkeita, joita välitettiin lähes 600 sarjaa, ja puolueen sanomalehdistössä selviteltiin kaavakkeiden käyttämistä. Jatkuva poliittinen korkeapaine aiheutti, että vaali-innostus oli tavallista suurempi ja puolueen paikallisyhdistykset olivat halukkaita järjestämään puhetilaisuuksia jopa enemmän kuin kansanedustajat ja muut puolueen toimihenkilöt ehtivät matkoja tehdä. Kymmenet tilaisuudet usein tuhantisine osanottajineen olivat enemmän kuin puhetilaisuuksia kunnallisvaalien varalta, ne olivat suurenmoisia mielenilmaisuja kansan vapauden ja lain kunnioituksen puolesta.

Helsingin kunnallisvaaleissa puoluetoimisto hoiti kaikki käytännölliset toimenpiteet puolueen vaaliliiton hyväksi.

Edistyspuolueen 15-vuotisjuhlaa vietettiin joulukuun 9 päivänä hotelli Kämpin juhlasalissa. Juhlassa oli läsnä puolisentoistasataa puolueen toimihenkilöä ja jäsentä, joukossa mm. presidentti K. J. Ståhlberg puolisoineen kunniavieraina sekä pääministeri ja muut puolueen hallituksessa ja eduskunnassa olevat jäsenet. Pääjohtaja A. K. Cajander lausui juhlavieraat tervetulleiksi ja johdatti mieliin, missä oloissa viisitoista vuotta aikaisemmin Kansallinen Edistyspuolue syntyi. Ministeri K. E. Linna esitti puolueen historiikin, todeten, että ne periaatteet, joille Edistyspuolue on toimintansa perustanut, tulevat osoittautumaan pettämättömiksi ja kansan ja maan tulevaisuudelle onnellisiksi.

Vainajille puhui tohtori Akseli Nikula sekä isänmaalle maisteri Hilja Vilkemaa lähtien pienen koulutytön tunnustuksesta, että »isänmaasta on niin vaikea puhua». Kunnallisneuvos A. Fränti puhui presidentti Ståhlbergille kiittäen häntä läsnäolijoiden puolesta kaikesta siitä, että hän oli lujan taihtonsa ja tarmonsa sekä suuren kykynsä ja taitonsa uhrannut ja edelleen uhraa Suomen kansan ja maan hyväksi. Vastauspuheessaan presidentti Ståhlberg toi esiin kauaskantoisia ajatuksia valtiosäännöstämme, joka hänen käsityksensä mukaan kestää asiallisen arvostelun. Puheensa lopussa hän lausui toivomuksenaan, että Edistyspuolue täyttäisi vastuunalaisesti, määrätietoisesti ja menestyksellä tehtävänsä kansamme eheytymisen sekä henkisen ja aineellisen kohoamisen hyväksi.

Ylijohtaja Uuno Brander puhui tulevaisuudelle. Lähtien Edistyspuolueen ratkaisevasta myönteisestä osuudesta viimeaikaisessa valtiollisessa elämässä puhuja osoitti, että kansallisilla soillamme tarvitaan sitkeää työtä. Ja ken työtä ei pelkää, sillä on tulevaisuus.

Juhlassa oli runsaasti muuta ohjelmaa ja se jatkui pitkään aamutunneille erinomaisen juhlamielen vallitessa.

Helsingissä, maaliskuun 31 p:nä 1934.

                                puheenjohtaja.

Olavi Laine

puoluesihteeri.

Puuttuuko vasemmalta valikko?

Palauta sisällysluettelo  tästä

www.vapaamielistenklubi.fi

 

L I I T E   N:o 1.

Kolmen vuoden ajan on maassamme eletty järjestyneen yhteiskunnan ja terrorin rajamailla. Terrori ei ole tullut vasemmalta, sillä taholla on nyt ollut rauhallista. Terrori on tullut oikealta. Kiihko, uhma ja tihutyöt aina Mäntsälän kapinaan asti ovat tulleet siltä taholta, jolla kehutaan oltavan yhteiskunnan säilyttäjiä, kansan eheyden rakentajia ja valtiollisen elämän tervehdyttäjiä. Isänmaan ja uskonnon korkeita arvoja viittoina käyttäen levitetään kansan keskuuteen kumouksellisia oppeja ja houkutellaan sitä kulkemaan liikehtijäin jälkiä.

Kiihkon ja vihan lietsonta sekä uhma tasavallan laillista valtiovaltaa vastaan on näissä piireissä taasen yltymässä.

Vapaussodan 15-vuotismuistopäivänä Helsingissä järjestetyssä juhlatilaisuudessa sallittiin julkisesti solvata tasavallan ensimmäistä presidenttiä. Helatarstaina suojeluskuntapiiripäällikkö 150 hänen komennossaan olevan suojeluskuntapäällystöön kuuluvan kera nousi tasavallan laillista järjestysvaltaa vastaan, jota he ovat valansa mukaan velvollisia tukemaan, ja suojeluskuntain päällikkö asettui heidän tekoaan ymmärtämään. Seuraavana sunnuntaina mustapaidat häiritsivät eduskunnan puhemiehen puhetta Hauholla, ja samana päivänä häirittiin kahden muun kansanedustajan puhetilaisuuksia, toisen Kuopiossa, toisen Tyrväällä. Keskiviikkona kokoutui joukko miehiä Hämeenlinnaan, painostaakseen läänin maaherran eroa sekä heille mieleisensä henkilön nimittämistä sijalle. Seuraavana päivänä kokoomuspuolueen päälehti kutakuinkin selvin sanoin vaati tasavallan laillisen eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen eroa, jotta heikäläiset saisivat tilalle oman katsantokantansa mukaisen hallituksen, ja peittelemättä julistetaan päämääräksi päästä valtaan. Jo aikaisemmin oli »kansanliikkeen» johtaja vakuuttanut, että sotahaarniskasta ei luovuta, ennenkuin nähdään tasavallan päämiehenkin paikalla toinen mies.

Kansalaiset!

Terrorin ja väkivallan avulla yritetään häiritä säännöllinen vaalitoiminta. Mutta sitä sankemmin joukoin käykää äänestämään niitä vastaan, jotka ylläpitävät levottomuutta, epäjärjestystä ja omankäden oikeutta! Osoittakaa, että kansamme sittenkin on terve kansa, joka ei salli pyhimpien tunteittensa loukkaamista eikä kalliimpien oikeuksiensa tallaamista jalkojen alle! Riehujille on pantava sulku ja väkivalta on kitkettävä! Antakaa äänenne niille, joiden ehdottomasti tiedätte puolustavan laillista menoa, kuria ja järjestystä sekä kansalaisten oikeusturvaa!

Kansallisen Edistyspuolueen Puoluetoimikunta.

L I I T E   N o 2.

KANSALAISET! Viime edustajanvaalit käytiin kommunismin tukahuttamisen merkeissä. Edessämme olevissa vaaleissa kysytään, pysyykö meillä voimassa kansanvaltainen valtiomuoto, säilyykö laillinen meno, kuri ja järjestys sekä kansalaisten oikeusturva. Mutta vaaleissa kysytään myöskin, saadaanko eduskuntaan sellaiset henkilöt. jotka kykenevät ohjaamaan maamme ja kansamme ohi taloudellisesti vaikean ajan.

Kansallisen Edistyspuolueen päämääränä on

kansanvaltaisen parlamentaarisen valtiojärjestyksen turvin.

Sitä varten on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus pidettävä voimassa, ja Kansallinen Edistyspuolue tulee vastustamaan kaikkia pyrkimyksiä kansalaisten valtiollisten, kunnallisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien supistamiseksi, koskekootpa ne miehiä tai naisia. Ainoastaan silloin on kansa sisäisesti ja ulkonaisesti voimakas, kun jokainen sen jäsen tuntee olevansa henkilökohtaisesti vastuussa kansansa kohtaloista. Kansanvaltainen valtiojärjestys vastaa yhteiskuntajärjestyksen vuosisataista kehitystä.

Sekä vakinaisten että vapaaehtoisten voimain ainoana tehtävänä on oleva itsenäisen Suomen puolustaminen ulkonaista vihollista vastaan sekä sisäisen järjestyksen turvaaminen.

Mitään sotilaallisesti järjestyneitä poliittisia taistelujoukkoja ei ole sallittava.

koska se on kansanvaltaisuuden sekä terveen kehityksen välttämätön edellytys. Erityisesti on huolehdittava siitä, että nuoriso kasvatetaan kansallisessa ja siveellisessä hengessä oikein ymmärtämään kansalaisten velvollisuuksia ja oikein käyttämään kansalaisten oikeuksia, kunnioitta-maati työtä ja rakastamaan isänmaata.

Kansallista sivistystämme palveleva

sekä suomenkielelle julkisessa elämässä se asema, joka sille kansan valtavan enemmistön kielenä kuuluu. Tarpeeton kaksikielisyys hallinnon aloilla sekä opetus- ja oikeustomessa on poistettava.

ja raittiiden elämäntapojen edistämiseksi on tehokkaasti toimittava.

sekä kansakuntaa repivä vihankylvö lopetettava. kansamme tulevaisuutta ei voida perustaa luokkataisteluun, ei myöskään kiihkoon ja väkivallankäyttöön. Se on rakennettava luottamuksellisella yhteistyöllä, minkä ulkopuolelle jääkööt vain ne, jotka toiminnallaan osoittavat vastustavansa kansamme eheyttä.

siitä henkilökohtaisten parjausten ja asiattomien hyökkäysten tulvasta, joka sitä eräiltä tahoilta jatkuvasti myrkyttää. Rikollisuus on taltutettava, väkivaltaiset teot ja väkivallanuhka valtiollisessa elämässä saatava loppumaan. Jokaisen kansalaisen on tasavallan lakien turvissa saatava tehdä työtä sekä päättää ja toimia vakaumuksensa mukaan, ilman että hänen luvallisiin tekoihinsa miltään taholta puututaan henkisellä tai aineellisella pakoituksella.

Laillinen järjestys on kaiken nykyaikaisen yhteiskuntaelämän ja erityisesti oikeusvaltion perusedellytys, sen voimassapitäminen jokaisen hallituksen alkeellinen velvollisuus. Laillista järjestystä on yhteiskunnan todellisen säilyttämisen nimessä kaikin voimin puolustettava rikollisia ja kumouksellisia virtauksia vastaan ja tätä varten on lain kunnioitus saatava koko kansakunnan järkähtämättömäksi yhteisomaisuudeksi.

Kaikki vallankaappaushankkeet, millä tahoilla niitä esiintyneekin, on alkuunsa tukahutettava.

Erittäinkin on ilman omaa syytään vaikeuksiin joutuneita  m a a n v i l j e l i j ö i t ä  tehokkaasti tuettava. Vakauttamalla heidän velkojaan pitkäaikaisiksi ja alempikorkoisiksi sekä muilla tehokkailla keinoilla on estettävä heidän omaisuuksiaan joutumasta pakkomyyntiin. Pakkohuutokauppaan menneitä tiloja on autettava uudelleen joutumaan entisille omistajille tai heidän omaisilleen.

ja kohdistettava tarpeellinen huoltotoiminta myöskin tähän luokkaan kuuluviin toimeentulonsa menettäneisiin tai ahdinkoon joutuneisiin.

päämääränä se, että jokainen työkykyinen kansalainen voi saada työtä sekä työllään kohtuullisen toimeentulon. On päästävä siihen, että työkykyinen työläinen ansaitsee sellaisen palkan, ettei hänen ole pakko turvautua köyhäinhoidon apuun.

ja tehokkaisiin tuloksiin johtavaksi. Erityisesti työttömyyttä silmälläpitäen on, m.m. valtion varatöinä, muodostettava runsaasti jo alunperin terveellä pohjalla olevia uusia pientiloja. Tähänastisten pientilain omavaraisuutta on vahvistettava m.m. edistämällä viljelyspalkkioilla viljellyn alan lisäämistä sekä helpottamalla lisämaan saantia. Varsinkin asutuskeskuksien läheisyydessä on työläisille sekä keskiluokan heikkovaraisille järjestettävä viljelyspalstoja heidän taloudellisen asemansa helpottamiseksi ja vakauttamiseksi.

Maa- ja metsätalous, teollisuus, kauppa ja meriliike on määrätietoisesti ja riittävällä asiantuntemuksella kehitettävä monipuoliseksi, tuottavaksi ja kannattavaksi. Erityisesti on maataloutta tuettava m.m. näitä näkökohtia tarkoittavalla opetus-, neuvonta- ja tutkimustyöllä, toistaiseksi myös välttämättämillä vientipalkkioilla. Yksityismetsätaloutta on vahvistettava m.m. metsänomistajain yhteistoimintaa tukemalla. Ennen kaikkea on jokaisen tämän maan kansalaisen itse omalla työllään ja toiminnallaan osallistuttava tähän rakentamistyöhön sekä erittäinkin oman asemansa vakauttamiseen. Nuorison kasvatus on entistä enemmän suunnattava käytännällisille aloille. Ainoastaan tarmokkaan taloudellisen toiminnan avulla voidaan ahdas aika kestää ja varma tulevaisuus rakentaa. Ainoastaan sen avulla voidaan työmahdollisuuksia riittävästi järjestää sekä sivistyselämäämme ylläpitää ja kohottaa.

ja pyrkimällä siihen, ettei se veroineen liiaksi rasita yksityistä toimintaa ja yritteliäisyyttä. Kuntien talous on saatava terveelle pohjalle ja kunnallisverot pysymään kohtuullisissa rajoissa. Työttömyyttä torjuttaessa sekä muissa varainsijoituksissa on pidettävä silmällä, että varoja ennen kaikkea käytetään tuottaviin tarkoituksiin.

Elinkustannuksia tarpeettomasti lisääviä tarvikkeiden tulleja ei olisi enää korotettava, vaan päinvastoin, mikäli ne eivät ole tärkeille tuotantoaloille tai rahapoliittisesti välttämättämiä, alennettava.

Kaikkea tuotannollista toimintaa rasittava sekä kaikkien taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden vaikeuksia lisäävä

poistamalla ja lieventämällä niitä syitä, joista korkokannan korkeus johtuu.

sillä se on vakavan taloudellisen toiminnan sekä taloudellisen elämämme pysyväisen toipumisen edellytyksiä. Senvuoksi on toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on rahamme arvon keinotekoinen ja muista maista riippumaton huonontaminen sekä yksityiselle että yleiselle talouselämälle vahingollisina vältettävä. Sensijaan on yleinen kansainvälinen rahanarvon tarkistaminen alaspäin toivottava.

LIITE N:o 3.

Kautta maailman kulkee diktatuuriliikkeen hyökyaalto. Maissa, joissa kansanvaltainen ajattelu ei ole päässyt syvemmin juurtumaan kansaan, on diktatuuriin tähtäävä vallankumousliike helpoimmin saavuttanut jalansijaa. Vaikeinta sen on ollut kotiutua Luoteis- ja Pohjois-Euroopan kansojen piiriin, joille orjuus on vieras käsite ja joihin vapaudenrakkaus on syvälle syöpynyt.

Mutta sielläkin diktatuuriliike tekee työtään.

Meidänkin maassamme toimii, isänmaallisuuteen verhoutuneena, puolue, joka julistaa pyrkivänsä valtaamaan ryhmäkunnalleen ehdottoman määräämisvallan sekä valtiollisessa että kunnallisessa elämässä. Suurilla lupauksilla se koettaa hankkia itselleen kannatusta. Taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille luvataan pelastus, maanviljelijöille maat ulosmittaamattomaksi omaisuudeksi, työläisille vähimmäispalkka lain takaamana, opiskelevalle nuorisolle suomi ainoaksi kansalliskieleksi. Lupaukset ja ohjelmat vaihtuvat ajan ja tilanteen mukaan päinvastaisiinkin suuntiin, niinkuin ainakin kun on kysymys liikkeestä, jolle vallan saavuttaminen on pääasia. Kokoomuspuolueen on liike lyönyt hajalle, maalaisliiton jäsenjoukkoja se tavoittelee ja n.s. vapaan työväenliiton avulla se koettaa murtaa sosialidemokratian valtaa. Ainoastaan Kansallista Edstyspuoluetta ei liike ole rohjennut toivoakaan saavansa alistumaan.

Hyvin tietäen, että pelkästään demagogisilla lupauksilla ei voida saavuttaa sellaista enemmistöä, joka tarvitaan valtiosääntömme muuttamiseen parlamentaarista tietä harvainvaltaiseksi, varsinkaan maassa, jossa kansalla on terve ja kehittynyt arvostelukyky, on liike ryhtynyt kokoamaan voimansa laajaksi taistelujärjestöksi paikallisosastoineen ja kunnittaisine ryhmäyksikköineen, joiden päällystölle hankitaan sotilasjohtoinen koulutus. Liike aikoo, johtajansa sanain mukaan, käydä vallasta katkeran taistelun, jossa henki ja elämä on kysymyksessä, ja vastustajat uhataan kerätä keskitysleireihin sekä tehdä heidän olonsa sietämättömäksi. Pysymällä tätä nykyä, järjestökuria tehostaen, muodollisen lain rajoissa saadaan kuitenkin yleinen mielipide rauhoitetuksi ja lietsomalla kiihkoa kielikysymyksen y.m., liikkeelle toisarvoisten, kysymyksien käsittelyyn sekä siten kohdistamalla mielenkiinto näihin saadaan muodostumaan sumuverho, jonka takaa liikkeen järjestäytyminen ei herätä yleisempää huormiota.

Mutta samaten kuin kansamme on poistanut kommunismin julkisesta elämästä ja edelleen on huolehtiva siitä, ettei tämä uudestaan pääse nousemaan, on sen päättävästi taisteltava myöskin sitä uutta, isänmaallisuuden ja uskonnollisuuden, vieläpä kansanvaltaisuudenkin kaapuun pukeutunutta diktatuurivallankumousliikettä vastaan, joka nyt vuorostaan uhkaa kansalaisten kalliimpia oikeuksia.

Turha on uskoa että Suomen tulevaisuutta yleensäkään voitaisiin perustaa ulkomaan mallien matkimiseen. Sitä ei turvata jäljittelemällä ulkomaisia järjestöpuseroita, ulkomaista sanankäyttöä, ulkomaisia vallanmerkkejä ja tervehtimistapoja. Kotoisella kansallisella pohjalla on elämäämme kehitettävä vakavalla rakentavalla työllä.

Isänmaa kutsuu tähän työhön kaikkia niitä kansalaisiaan, jotka isien jälkiä noudattaen ovat valmiit torjumaan harvainvaltaan tähtäävät pyyteet. Se kutsuu heitä taisteluun yhteisen hyvän, kansamme vapaan yhteiskuntajärjestyksen, ajatuksen vapauden, sanan vapauden, kokoontumisvapauden, työn vapauden, lain kunnioituksen ja laillisen valtiovallan puolesta, kaiken sen puolesta, mikä vanhastaan on kansallemme pyhää ja kallista. Yhtykööt sankoin joukoin kaikki todella yhteiskuntaa säilyttävät kansalaiset, kaikki, jotka tahtovat vallankaappauspyyteiltä varjella isiltä perittyä kansanvaltaista oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä sekä perustuslain kansalaisille takaamia valtiollisia ja yhteiskunnallisia oikeuksia.

Lähestyvät kunnallisvaalit ovat yksi vaihe tässä työssä.

Helsingissä 14 p:nä marraskuuta 1933.

Tutustu tämän sivuston muuhun sisältöön:  SIVUKARTTA