Vapaamielisten Klubi 1930

Parlamentarismin puolustajien järjestäytymisestä 75 vuotta

Tavoitteena yhteistyö yli puoluerajojen o ILP - Isänmaan ja Lain Puolesta o Porvariston sisäinen yhteenotto o Kansallinen eheytyminen o Klubi tulee nyt julkisuuteen o Onko papereita vielä löydettävissä o Historialla on merkitystä

Vapaamielisten klubin julkiset syntysanat on lausuttu maanantaina 24. helmikuuta vuonna 1930 Hotelli Kämpin kabinetissa 11. Kutsu perustamiskokoukseen oli sisällöltään seuraava (kuva kutsukortista):

S. H. T. [S. H. T. ~ salvo honoris titulo, ~ ”Arvoisa kansalainen!”]

Eräässä yksityisessä seurassa lausutun kehoituksen mukaisesti saavat

allekirjoittaneet kunnioittaen kutsua Teidät ensi maanantaina t.k. 24 päivänä

kello 19,30 Hotelli Kämpissä (toinen kerros, huone N:o 11) pidettävään kokoukseen,

jossa m.m. keskustellaan vapaamielisiä ja edistysmielisiä kansalaisia edustavan

klubin perustamisesta. Kokouksessa on toimitusjohtaja W. A. Lavonius lupautunut

selostamaan sosialidemokraattien sosialisoimisohjelmaa. Alustuksen johdosta on

tilaisuus keskusteluun.

Helsingissä 20 p:nä helmik. 1930

ELJAS ERKKO W. W. TUOMIOJA

Tavoitteena yhteistyö yli puoluerajojen

Molemmat kokoonkutsujat, päätoimittaja Eljas Erkko ja lakitieteiden kandidaatti ( Walto Wihtori) W. W. Tuomioja toimivat tuohon aikaan aktiivisesti Kansallisessa edistyspuolueessa. Perustettava klubi ei kuitenkaan halunnut toimintaansa liitettävän edistyspuolueeseen. Erityisesti alkuvuosina oli Klubin avainhenkilöiden tavoitteena saada sen piiriin nk. laillisuusrintaman puolustajia, puoluekannasta riippumatta. Jäsenkunnan (kaikkiaan n. 250 jäsenen tiedot on tallella, katso jäsenluettelo) rakennetta ei vielä ole juurikaan tutkittu, mutta ainakin Osuusliike Elannon ylempiä toimihenkilöitä on Klubin toiminnassa ollut alusta lähtien ja useita vuosia. "Maltillisten" sosialidemokraattien lisäksi Klubin ydinjoukko halusi rakentaa yhteyksiä myös maalaisliiton "laillisuusmiehiin" ja ruotsalaisen kansanpuolueen "vasemmistoon".

Klubi päätettiin perustaa lapuanliikkeen aktiivisuuden lähetessä huippuaan ja eriasteisten vallankaappaushuhujen luodessa epävarmuutta tässä parlamentarismiin ja laillisuuteen uskovassa ja tukeutuvassa aktiivisten kansalaisten ryhmässä. Klubin perustajat olivat aidosti ja vakavasti huolestuneita Suomen mahdollisuuksista jatkaa parlamentaarisena demokratiana. Klubissa aktiivisimmin toimineita ja heidän lähipiiriään on useissa myöhemmissä yhteyksissä sijoitettu poliittisella asteikolla ”porvarilliseen vasemmistoon”, jota nykyperspektiivistä katsoen voidaan edelleen pitää avara- ja kaukokatseisena "edistysmielisyytenä". Silloin asiat ja arvot olivat kuitenkin toisin, ja vanhakantaisen oikeiston taholla näitä piirejä pidettiin sosialistien kanssa veljeilevinä "maanpettureina".

Seuraavan kerran kokoontuessaan 10. maaliskuuta oli Klubi jo saanut nimekseen Vapaamielisten klubi, ja kokouskutsu oli sisällöltään seuraava (kuva kutsukortista):

Vapaamielisten klubi kokoontuu maanantaina maaliskuun 10 p:nä

klo puoli 8 Hotelli Kämpiin, huone 11.

Ylijohtaja U. Brander: Yhteiskuntamme sisäinen tervehdyttäminen.

Väliaikainen toimikunta.

E. Kytömaa, A. Nikula, J. Rangell, E. Rydman, E. Teräskivi.

- - -

Klubin kokouksissa varsin nimekkäiden henkilöiden pitämät alustukset ja niiden pohjalta käydyt keskustelut (kaikkiaan yli sata, joista yli puolet on jo löydetty) antavat mielenkiintoisen ja tietyllä tavalla "intiimin" näkökulman 30-luvun maailmaan ja tämän nuoren valtion ja yhteiskunnan lukuisiin kipupisteisiin. Näkökulma on luonnollisesti mitä suurimmassa määrin subjektiivinen, eli sen ajan "vasemmistolaisen" porvariston silmin nähtynä. Yllättävässä määrin se kuitenkin muistuttaa meidän nykysuomalaisten tapaa arvioida ympäristöämme ja tätä maailmaa. Silloiset vasemmisto ja oikeisto olivat hyvin kaukana toisistaan ja todellinen keskusta oli varsin kapea ja harvalukuinen. Meidän tämän päivän arvomaailmaamme voidaan kuitenkin pitää 30-luvun "edistysmielisten" jälkeläisenä, oli sitten kysymys nykyisestä vasemmistosta, keskustasta tai oikeistosta - luonnollisesti aivan äärilaitoja lukuun ottamatta.

ILP Isänmaan ja lain puolesta - Lapuan liike saa vastavoiman (Katso erillinen kuvaus lapuanliike ja IKL)

Klubin, tai tarkemmin sanoen sen aktiivisen johtoryhmän toiminta parlamentarismin ja laillisen järjestyksen säilyttämiseksi ei jäänyt pelkkiin keskusteluihin. Vuosikymmenen alkupuoliskolla Klubin piirissä nähtiin erityisesti lapuanliikkeessä todellinen vaara, joka valtaan päästessään tuhoaisi suurella vaivalla ja uhrauksilla kokoon rakennetun, parlamentarismiin sekä lakia noudattavaan virkamiehistöön perustuvan kansalaisyhteiskunnan. Klubissa keskusteltiin erityisesti vuoden1930 lopulla mm. tarpeesta saada aikaan koko valtakunnan laajuinen salainen organisaatio, joka voisi tarvittaessa toimia ainakin tiedonsiirtoverkostona mahdollisen oikeistokapinan (Lapuan valtuusto, Lapuan liike) uhatessa tai toteutuessa. Tällainen organisaatio päätettiinkin rakentaa, ja sen toiminnan käyntiin panosta vastasivat pitkälti juuri Klubia perustamassa ja sen keskusteluiden suuntaviivoja muokkaamassa olleet avainhenkilöt. Organisaation rakenne ja toimintatavat suunniteltiin syksyn 1930 aikana ja sen maakuntaorganisaation ensimmäinen värväyskierros toteutettiin saman tien ennen yhteiskunnan kehityksen kannalta ratkaisevana pidettäviä 1931 presidentinvaaleja. Salaisena pysyneen järjestön johdossa sekä kenttäorganisaatiossa oli edistyspuolueesta olevan ytimen lisäksi "laillisuusmiehiä" maalaisliitosta ja ruotsalaisista, sekä joitakin kokoomuslaisiakin. Tämä Klubin läheisyydessä toiminut, odotetun vallankaappausyrityksen vastaorganisaatio oli kolmatta vuotta kestäneen toimintansa ajan vailla varsinaista nimeä, mutta sitä on kutsuttu sen säännöissä mainitulla tunnussanalla: "Isänmaan ja lain puolesta - ILP" (muutamia lähdeviitteitä aiheeseen alempana).

Porvariston sisäinen yhteenotto parlamentarismin asemasta - Mäntsälän kapina (Katso erillinen kuvaus kapinapäivistä)

Lapuanliike ja laillisuusrintama, ILP:n tukemana, ottivatkin mittaa toisistaan Mäntsälän kapinan aikana helmi- maaliskuussa 1932. Lapuanliikkeen johto joutui Mäntsälän kapinamiesten euforisen innon seurauksena alkaneen ammuskelun johdosta tosipaikan eteen yllättäen - aiemmin kuin mitä Lapuan Kosolassa oli suunniteltu. Myös ILP oli yhteenoton alkaessa miesvahvuutensa suhteen sille alun perin asetettuja varsin mittavia tavoitteita huterampi. ILP:n keskus- ja aluejohdon hyvät suhteet erityisesti maakuntalehdistöön mahdollisti kuitenkin kapinan vastaisen ja sitä vähättelevän propagandan tehokkaan levittämisen.

Vakiintuneeseen parlamentarismiin ja sen lisäksi televisioon, internetiin ja kännyköihin tottuneiden nykyihmisten voi olla vaikeaa ymmärtää niitä olosuhteita, joissa silloinen hallitus yritti selviytyä yhteiskunnan hämmennystilasta. Nykyään taitaa kamerakännyköitä olla jo enemmän kuin silloin oli radiovastaanottimia. - Ilta-Sanomat perustettiin kertomaan tuoreimmat uutiset Mäntsälän tapahtumista. - Puolustusvoimat perustui pitkälle suojeluskuntiin, joiden lojaalisuus hallitukselle oli vähintäänkin kyseenalainen. - Armeijan ylimmässä johdossa oli avoimesti lapualaisen johtajakeskeisen mallin kannattajia.

Siten ILP:n johtama lehdistön, kansalaiskokousten ja radion kautta toteutettu, jo etukäteen päälinjoiltaan huolellisesti suunniteltu propagandahyökkäys on voinut vaikuttaa kapinan leviämisen tukehtumiseen enemmänkin, kuin mitä historiankirjoituksessamme on tähän mennessä todettu. Kyseisen "mediasodan" tunnettuus on jäänyt kuitenkin varsin vähäiseksi, koska sitä taistelua ei käyty näyttävästi tuliasein, eikä sillä ollut Mäntsälän, Jyväskylän ym. suojeluskuntatalojen tavoin konkreettista "tapahtumapaikkaa". ILP:n organisaatiosta ja varsinkaan operatiivisesta toiminnasta ei myöskään jäänyt kovin paljon materiaalia julkisiin arkistoihin sen lähtökohtaisesti salaisen luonteen johdosta.

Lopullisen sinetin kapinan kukistumiselle löi Svinhufvud kuuluisalla radiopuheellaan, johon hän lopulta päätyi muutaman päivän, mutta monista piinallisen pitkän tilanneseurannan jälkeen. Puhe ja sen sisältö oli erityisesti kapinan johdolle järkytys, koska laajoissa piireissä Ukko-Pekan oli odotettu tukevan lapualaisliikettä sen tavoitteissa. Vt. pääministeri Juho Niukkasen johtama Sunilan II hallitus oli, ilmeisesti juuri ILP:n toimittamiin tietoihin tukeutuen, informoinut presidenttiä kansan yleisestä asenteesta kapinaa ja sen taustavoimia vastaan, ja tällöin oli Svinhufvud tehnyt Suomen vastaisen kehityksen kannalta erittäin merkittävän päätöksensä asettua lapuanliikettä vastaan. Tässä yhteydessä on ehdottomasti muistettava, ettei lapuanliike taustavoimineen pyrkinyt kapinalla aseelliseen "rintamavoittoon", vaan kyseessä oli voimakas pyrkimys, painostus ja ponnistus parlamentarismista "johtajajärjestelmän" suuntaan muun Euroopan osoittaman suunnan mukaisesti. Vahvan presidentin päätöksellä eduskunnan enemmistön tukema Sunilan II hallitus sai kuitenkin jatkaa Suomen etenemistä parlamentaarisella linjalla.

ILP:n johto informoi Klubin jäseniä kapinatapahtumista jo maanantaina 7. maaliskuuta, vajaan viikon kuluttua aseellisen tilanteen laukeamisesta. ILP kuihtui pois runsas vuosi sen jälkeen, kun sitä oli sen ainoan kerran todella tarvittu ja myös tosioloissa käytetty. Vapaamielisten klubi jatkoi toimintaansa vielä runsaat 6 vuotta, mutta mm. oikeistoliikkeen kovimman uhon hiipuminen ja elintason nopea kehitys alkoivat vuosikymmenen jälkipuoliskolla viedä pohjaa Klubin alkuperäisen "yhteiskunnallisen tilauksen" alta.

Kansallinen eheytyminen

30-luvun tapahtumia arvioitaessa erityisen merkillepantavaa on se, että Suomi pystyi säilyttämään ainoana Neuvostoliiton reunavaltiona demokraattisen järjestelmänsä sotiin asti - ja ilmeisesti ainakin osin juuri tämän ansiosta myös itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen. 30 -luvun lopun "kansallinen eheytyminen" ei tullut sattuman lahjana eikä varsinkaan vasta Neuvostouhan aiheuttamana, vaan se oli lukuisten, eri tahoilla toimineiden kaukonäköisten vaikuttajien määrätietoisen työskentelyn tulosta. Vapaamielisten klubi ajoi omalta osaltaan sosialidemokraattien ottamista (uudelleen) mukaan hallitusvastuuseen, mitä ei lapuanliikkeen / IKL:n voiman vuosina voitu monissa piireissä pitää edes mahdollisena keskustelunaiheena. Monien vaiheiden jälkeen tämä tärkeä askel otettiin lopulta Cajaderin III hallitusta muodostettaessa maaliskuussa 1937. Klubin tavoitteet alkoivat toteutua ja sen loppu lähestyä palavimman yhteiskunnallisen uudistusinnon polttoaineen vähetessä.

Rauhaan päästäessä Suomella oli 30-luvun loppupuolen perintönä täydet valmiudet palauttaa toimintaan demokraattinen, parlamentaarinen järjestelmänsä, joka tosin sotien ajan oli ollut pakasteessa - mutta kuitenkin koko ajan tallella.

Vapaamielisten klubi tulee nyt esiin

Jossain vaiheessa vuoden 1930 aikana Klubin pysyväksi sihteeriksi valittiin sen kokouksissa alusta alkaen mukana ollut filosofian maisteri Olavi Laine, joka toimi myöhemmin myös johtokunnan jäsenenä aina vuoden 1937 loppuun asti. Valtaosa nyt koossa olevasta Klubin materiaalista perustuu Olavi Laineen sen kokouksissa tekemiin muistiinpanoihin, jotka olen sittemmin saanut käyttööni hänen jäämistönsä mukana. Valtiotieteen lisensiaatti Laine toimi myös mm. edistyspuolueen puoluesihteerinä 1933-37. Vuoden 1938 alusta hän siirtyi liike-elämän palvelukseen ja jätti politiikan. Näin jäivät myös Klubin muistiinpanot unohduksiin.

Klubin toiminnasta löytyy tietoja yhdeksältä vuodelta, vuoden 1930 alusta vuoden 1938 loppuun. Tiedossa olevia kokouksia on ollut toista sataa, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta on pidetty Hotelli Kämpin juhlakerroksessa, kabineteissa 10 ja 11. Osanottajien määrä on vaihdellut 15 ja 50 välillä, jäsenten kokonaismäärä oli n. 250. Kirjoituskoneella viimeisteltyjä muistioita on 5, kun mukaan luetaan yhdistyksen säännöt. Kokouksen kuluessa tehtyjä käsin kirjoitettuja muistiinpanoja on n. 50 nippua, jotka auki kirjoitettuna ovat pituudeltaan keskimäärin runsaat 3 sivua (A4), vaihdellen 1 ja 6 välillä ja ollen yhteensä parisataa sivua.

Klubista ei ole ennen tätä nettijulkistusta ollut julkisuudessa käytännöllisesti katsoen mitään mainintoja. Ainoa tietooni tullut viittaus Vapaamielisten klubiin on Erkki Tuomiojan kirjassa: "Sakari Tuomioja, suomalainen sovittelija" , Tammi 1986, s. 23. Tämäkin maininta perustuu Tuomiojan 29. 4. 1986 haastatteleman valt. lis. Olavi Laineen antamiin lausuntoihin ja asiakirjakopioihin. - ILP:stä, joka on ollut tähän asti Klubia paremmin tunnettu, on julkaistu Laineen artikkeli Uudessa Suomessa 1971. Tämä artikkeli lienee ainoa julkisuuteen päästetty aikalaiskuvaus ILP:sta ja sen toiminnasta. Ari Uino on Historiallisessa Aikakauskirjassa 1983 nro 3 julkaissut ansiokkaan tutkielman ILP:sta, mutta on joutunut tukeutumaan pääasiassa siihen materiapohjaan, mitä muutamista arkistolaitoksista on kyseisestä järjestöstä löydettävissä. Myös Tapio Turpeinen käsittelee ILP:ta kirjassaan "Tapaus Into Auer", Tammi 1995, mutta lähinnä kirjan päähenkilön majuri Auerin elämänkaariperspektiivistä. Veijo Meri on puolestaan 1996 lainaillut Turpeista ja Turpeisen lainauksia Uinolta.

Onko Klubin papereita vielä löydettävissä?

Vapaamielisten klubin monipuolinen ja kiinnostava aineisto on tarkoitus aikanaan julkaista kirjan muodossa, ajankuvana monin tavoin dramaattisesta vuosikymmenestä. Näistä Olavi Laineen 30-luvulla kirjoittamista käsikirjoituksista ym. materiaalista on nyt purettu pitkälle kolmatta sataa sivua tekstiä. Vaikka kokousmuistiinpanoja löytyy hieman yli puolesta kaikkiaan runsaasta sadasta pidetyksi tiedetystä alustus- ja keskustelutilaisuudesta, antavat useat seikat kuitenkin viitteitä siitä, että jopa jo aikoinaan puhtaaksi kirjoitettuja muistioita voi löytyä joko yksityishenkilöiden hallusta tai sellaisista pienarkistoista, joihin en ole toistaiseksi osannut etsintääni suunnata.

Tämän nettisivuston tarkoituksena on luoda foorumi 30-luvun tapahtumista kiinnostuneille ja "löytötavaratoimisto" vielä ehkä saavutettavissa olevalle materiaalille, joka liittyy joko suoraan Vapaamielisten klubin tai ILP:n toimintaan sekä yleisemminkin Klubin avainhenkilöiden muissakin yhteyksissä aktiiviseen toimintaan parlamentarismiin ja lakiin perustuvan yhteiskuntajärjestelmän puolustajina. Myös "ILP":tä koskeva aineisto olisi erittäin tervetullutta, mutta järjestön nimettömyys voi olla este sitä koskevan aineiston tunnistamiselle yksityisarkistoista. "Isänmaan ja Lain Puolesta" ei ollut järjestön nimi, niin kuin yleisesti mutta virheellisesti sanotaan. ILP oli järjestön tunnussana, jota tuli käyttää ensisijaisesti suullisissa keskusteluissa, kun haluttiin varmistua siitä, että liikuttiin samalla asialla. Allekirjoittanut voi avustaa sellaisen aineiston tunnistamisessa, joka voisi liittyä järjestön toimintaan 1930-33.

Kaikki sellainen tieto, joka on jo koossa ja saadaan tulevaisuudessa kootuksi, on tarkoitus vaiheittain julkaista tällä sivustolla - luonnollisesti huomioiden ulkopuolisten tahojen mahdollisesti asettamat tekijänoikeusrajoitukset.

Historialla on merkitystä

Vaikka itsekin kuulun jo eläkkeelle jäävään sukupolveen, on moni tässä yhteiskunnassamme aiemmin itsestään selvyytenä pitämäni asia asettunut tätä työtä tehdessä täysin uuteen valoon. 30-luvun alussa oli välimatkaa tsaarin ajan loppumiseen ja kansalaissotaan vain toista vuosikymmentä. Vaikka Suomi oli saanut elää pitkään autonomiassa, ei kansalla kuitenkaan ollut kovinkaan paljon aitoa kokemusta päättää omista asioistaan - aivan itse. Joukkojen yhteisvoiman ja johtajille siirretyn vallan, eli fasismin, näennäinen tehokkuus tuntui 30-luvulla varsin monien mielessä varteenotettavalta vaihtoehdolta kömpelölle ja vasemmiston vaikutusvaltaa jo rakenteellisestikin tukevalle, Suomessa käyttöön otetulle parlamentaariselle järjestelmälle. Suomella oli näissä oloissa yllättävän vähän aikaa kypsyä ottamaan vastaan talvisodan raskas koettelemus. Suomi kehittyi kuitenkin 30-luvun alun vakavien ongelmien jälkeen hämmästyttävän nopeasti murrosiästään ainakin jonkin asteiseen aikuisuuteen, kansalliseen kypsyyteen. Vapaamielisten klubilla oli oma roolinsa tässä kiehtovassa kehityskertomuksessa.

Helsingissä 24. helmikuuta 2005

Risto Laine

risto.laine (at) vapaamielistenklubi.fi

Siirry tästä SIVUKARTALLE