Pääjohtaja Risto Ryti: Matkavaikutelmia Amerikasta

USA ei ole pelkästään maa vaan kontinentti, eikä pelkästään kansa vaan konglomeraatti.

Joka toinen vuosi USA:ssa pidetään suurten vaalitaisteluiden saattamana vaalit, joissa maanvyörymän lailla valitaan osa edustajainhuoneen jäsenistä, osa senaatista, kuvernöörejä ja lukemattomia osavaltioiden luottamustehtäviä.

Sisällissodasta lähtien ovat demokraatit pitäneet valtaa pohjoisissa osavaltioissa ja republikaanit eteläisissä. Roosevelt [Franklin, presidentti alkaen 1932 neljä 4 vuoden vaalikautta peräkkäin, poikkeuslaeilla saatettiin valita myös 3. ja 4. kaudelle] on USA:n kolmas demokraattinen presidentti. Presidentinvaalien välillä käytävät ”välivaalit” ovat säännöllisesti olleet vallassa olevan presidentin puolueelle tappiolliset, kuten nytkin odotettiin käyvän.

Vaalikampanjointi on todella kiihkeätä ja se pyörii enemmän Rooseveltin henkilön ympärillä kuin puoluepoliittisissa asioissa. Nykyinen kongressi ei juuri pysty muodostamaan oppositiota Rooseveltiä vastaan. Oppositio on hävinnyt olemattomiin – Pennsylvaniakaan ei koskaan aiemmin ole ollut demokraattien takana. Sinclair [Upton, kirjailija, Eurooppa-aktivisti] oli demokraattien ehdokkaana. Hyvin kiinnostava asia oli EPIC-liike [End Poverty in California].

Vastustajatkin myöntävät, että Roosevelt on johtanut maan mestarillisesti ulos pulan kaaoksesta. Parhaat pankit avattiin jälleen, järjestettiin valtion töitä ja avustustoimia 15 miljoonalle työttömälle.

Valtionhoidossa noudatetaan doktriinia, jonka mukaan kansalaistulosta 60 % saa mennä kuluihin ja loput 40 % pitää kohdistua ensisijaisesti pääomasijoituksiin. Teollisuustuotannossa on liian pitkään ollut tuotannonvälineiden ja kestokulutustavaroiden osuus kokonaistuotannosta ollut liian suuri. Valtio on kompensoinut omilla sijoituksillaan yksityisten pitkäaikaisten sijoitusten supistumista. Vielä nytkin on ihmisiä valtion tukemissa töissä, millä pyritään edistämään kulutus- ja kestokulutusteollisuuden tuotteiden kysyntää.

Kotimaisen ja kansainvälisen kysynnän puutteessa ovat maataloustuotteiden hinnat laskeneet, mikä on aiheuttanut tuottajien piirissä kapinahenkeä. Aiemmin republikaaneja kannattaneet farmarit ovat nyt Rooseveltin takana. Roosevelt haluaisi kuitenkin karvata [jarruttaa, toimia vasten markkinavoimia], koska tuotanto on liian korkealla tasolla. Kysyntä ja tarjonta pitäisi saada tasapainoon, eli tuotantoa on pienennettävä. USA:ssa on ryhdytty maksamaan palkkioita viljely- ja karjatilojen tuotannon vähentämisestä. Se on farmareiden piirissä otettu mieluisasti vastaan, kun vähemmästä työstä on saanut paremmat tulot.

Pankeissa on shekkien käsittelyä varten koneita, jotka käsittelevät yhden shekin sekunnissa! Näitä koneita on toinen toisensa vieressä. Farmarit nostavat osan saamistaan tuotannon vähennyspalkkioista tilojensa nykyaikaistamiseen.

Myös luonto on auttanut pyrkimyksissä tuotannon supistamiseen. Kadon [kuivuus 1930] johdosta sato oli vain kolmanneksen normaalista, minkä johdosta viljan hinnat nousivat 20 – 25 %, ollen 80-100 senttiä bushelilta [winchester bushel = 35,239 litraa]. Kadon lisäksi on maan pinta kuivunut Montanasta Oklahomaan, jolloin tuuli vei mullan [tehoviljelyn ja kuivuuden yhteisseurauksena] preerioilta. Farmarit halutaan nyt saada sieltä pois ja laittaa maat kasvamaan metsää. Tehoviljelyn seuraukset olisi pitänyt olla ennakolta arvattavissa.

Rautatielaitos on joutunut suuriin vaikeuksiin autoliikenteen kasvun johdosta. Kannattavuuden voimakkaan heikkenemisen johdosta on rautateitä ollut pakko tukea. Onko seuraava askel rautateiden siirtyminen valtiolle? Tänä vuonna on valmistunut yksi veturi!

Teollisuuden piirissä on Rooseveltin ansiosta edetty työaika-asioissa, minimipalkoissa ja lapsityövoiman kieltämisessä, mitkä Euroopassa on hoidettu jo aiemmin. Hintasäännöstelyssä hän ei ole onnistunut tavoitteidensa mukaisesti.

Johnson oli sanonut, ettei modernissa kapitalismissa päästetä asioita kehittymään lakkoon asti. Pian sen jälkeen hänen omassa virastossaan oli 17.000 lakossa. Nyt rauhallisempi johtaja keskittyy siellä lainsäädännön kehittämiseen.

Pulan torjunnassa suuria kuluja aiheutuu virastotyöstä ja avustuksista, jotka aiheuttavat myös kuljetuskustannuksia. Kaikki operaatiot eivät onnistu: New York perusti viraston keskilänteen ostamaan tuhansia tonneja voita. Farmarit olivat tyytyväisiä, koska isot ostot nostivat hintatasoa. Kiireessä ei tilastoista pidetty riittävästi huolta ja osa voista jouduttiin myöhemmin myymään takaisin keskilänteen.

Demokraateilla onkin ollut ongelmia löytää riittävästi ammattitaitoista väkeä eri tehtäviin ja tämän resurssipulan seurauksena on ollut runsaasti huonoa asioiden hoitamista. Apuun on kutsuttu runsaasti yliopistojen professoreita, mutta heidän osaltaan on ollut jossain määrin ongelmia ristiriitaisten näkemysten johdosta. On kuitenkin saatu aikaan 50 suurta reformilakia, vaikka erityisesti professoreiden vaihtuvuus on ollut häiritsevän vilkasta.

Morgentau [Henry, valtiovarainministeri 1934-45] on Rooseveltin läheinen avustaja ja ryhtyi ministeriksikin. Hän uskaltaa desavuoida [kyseenalaistaa esim. jopa referaatit toisen puheessa] Rooseveltin puheet.

Roosevelt on suuri charmööri. 18 vuoden iässä hän sai lapsihalvauksen [polio], jonka seurauksena hän ei aikoihin pystynyt kävelemään juuri 10 askelta enempää. Hän nukkuu kellon ympäri, eli 9 – 9. Hän pyrkii saamaan tärkeille paikoille myös nuoria miehiä, mihin me olemme Suomessa jo päässeet. Velkakysymyksen hän muistaa, mutta siitä selvinnee vähän taktikoimalla.

Selluloosan tuonnille USA:aan ei ole tulossa tulliesteitä. Etelävaltiossa kasvaa eräs mäntylaji, josta tehdään sanomalehtipaperia ja sen odotetaan pian alkavan olla kilpailukykyistä. Insinöörit jehvelit horjuttavat jo saavutettuja tasapainotilanteita liian usein! - Uusien arvopaperien emissio on kielletty ilman IRS:n viraston lupaa.

Poliittinen koneisto on muodostettu ammattinsa taitavien hallintoihmisistä, joten hyvinkin radikaalit uudistukset saadaan viedyksi läpi. ”New Deal” [Rooseveltin 1933 julkistama ohjelma lamasta toipumiseksi] ei meidän näkökulmasta katsoen ole kovinkaan vallankumouksellinen, haasteellisinta siinä on nopeus, jolla uudistukset on tarkoitus toteuttaa. Sen kustannukset ovat suunnattoman suuret ja se sitoo niin paljon pääomaa, ettei sellaista muualla pystyttäisi toteuttamaan. Amerikka on kuitenkin valtavan rikas maa, jossa pääomaa on nimenomaan akkumuloitunut yrityksille. Liittovaltio ottaa 28 miljardia dollaria velkaa eikä sen velka-aste kansantuotteeseen nähden nouse edes Englannin tasolle

[Maisteri Erkki] Reijonen: Hurja [Emil (1892-1953), Rooseveltin merkittävä tukija], tapasiko alustaja häntä? Onko Borah [William (1865-1940), johtava republikaani, vastusti Eurooppa-yhteyksiä ja mm. Kansainliittoa] juutalainen?

Ryti: Emil Hurja Toholammilta. Veljekset Hurja toimittavat demokraattista lehteä. Emil Hurja toimii piirisihteerinä ja on tieteellisen työnsä [Hurja tunnetaan edelleen poliittisen mielipidetutkimuksen uranuurtajana] ansiosta saanut huomiota osakseen. Hurjalla on suuri vaikutusvalta paikkojenjaossa ja on auttanut useita suomalaisia, jotka ovat nyt kiitollisia hänelle. Suomen maineen ansiosta työn ja luoton saaminen on helppoa.

[Hurja oli sanonut Rytille:] ”Let me shake your hand. En tiedä muuta maastanne kuin että se on ainoa kunniallinen maa.”

Tutustu tämän sivuston muuhun sisältöön: SIVUKARTTA tai ETUSIVU

Pe 20.1.06 klo 8.50 (525)